Ensiksikin kiitokset Bulbulille, siitä että saan käyttää hyväkseni hänen lintusivujaan ja kirjoitella juttujani tänne avaamatta ja ylläpitämättä omia sivuja.

Raapustan tähän muutaman rivin tästä uskomattoman ihastuttavasta, Australian tienoilta kotoisin olevasta papukaijalajista – avoparikaijasta (Eclectus Roratus). Tekstin niukkuus tässä johtuu siitä tosiseikasta, että lajista löytyy jo yhdet hyvät suomenkieliset tietosivut ( http://www.nokkavat.net ), mikä mielestäni riittää ainakin toistaiseksi. Noilta sivuilta löytyy paljon tietoa lajista ja sen hoidosta yms. Minunkin vähäinen tietoni on peräisin pääosin sieltä sekä lisäksi ulkomaisilta sivuilta (kts. tämän sivuston linkkilista) ja lajia käsittelevästä kirjallisuudesta (joitain teoksia lueteltu tämän tekstin lopuksi) sekä tietysti kasvattajilta. Omana tarkoituksenani on teoriatiedon sijaan alkaa ylläpitää täällä avoparikaijan kanssa elämisestä nettipäiväkirjaa. Sellaista ei kai vielä suomenkielellä löydy J.

Alla kuitenkin vähän perustietoa avoparikaijoista niille, joille tämä laji on vielä täysin tuntematon. Heitä varmasti löytyy, sillä laji on Suomessa, ihme kyllä, vielä harvinainen. Tietääkseni täältä löytyy alle parikymmentä yksilöä. Ihmetellä täytyy siksi, että avoilla on paljon hyviä puolia verrattuna moneen muuhun samaan kokoluokkaan tai hintahaitariin kuuluvaan lemmikkipapukaijalajiin.

Avoparikaijan latinan kielinen nimi Eclectus viittaa siihen, että papukaijoille epäominaiseen tapaan koiras ja naaras ovat ulkomuodoltaan täysin eri näköiset: Väreiltään koiras on pääosin "sähköisen" vihreä ja naaras häikäisevän sini-punainen. Myös nokan väri on naaraalla ja koiraalla erilainen. Sukupuolet erottaa poikasista jo pesässä, kun ensimmäiset höyhentupet alkavat pilkottaa untuvan keskeltä. Kokeneempi harrastaja erottaa sukupuolen jopa tätä ennen naaraan tummemmasta untuvapeitteestä. Roratus-nimi viittaa avojen höyhenpeitteen erityislaatuiseen ulkonäköön: se näyttää kiiltävältä "karvalta". Tämä vaikutelma johtuu siitä että höyhenen ruodista lähtevät "höytyvät" (tämä ei tieteellisesti oikea termi) eivät ole hyvässä järjestyksessä sileästi vierekkäin, kuten papukaijoilla yleensä - vaan enemmänkin harottavat erikseen. Avoparikaijan hohtava väriloisto todella hätkähdyttää, silloin kun linnun ensimmäisen kerran näkee "livenä".

Eclectus Roratus –laji jaotellaan 8 – 9 alalajiin, jotka eroavat toisistaan niin vähän, että asiaan vihkiytymättömän on mahdotonta erottaa niitä toisistaan. Avoparikaijaa esiintyy luonnossa Australian mantereella, Papua-Uuden Guinean ja Salomonin saarilla. Avoparikaija ei suomenkielisen nimensä mukaisesti ole luonnossakaan välttämättä yksiavioinen ja elää joka tapauksessa ajoittain erillään puolisostaan. Tämä saattaa tarkoittaa lemmikkilinnun kohdalla, että se ei ehkä kehitä hyvin herkästi läheisriippuvaisuutta omistajaansa kohtaan. Toisaalta avoparikaija ei myöskään ole tyypillinen "yhden ihmisen lintu", vaan voi hyväksyä helpommin "parvensa" kaikki ihmisjäsenet kumppanikseen. Avoilla ei myöskään esiinny joillekin lajeille tyypillistä kausittaista "hormonihulluutta", sillä niillä ei ole luonnossakaan tiettyä vuodenaikoihin sidottua pesintäaikaa. Naaras on kuitenkin ehdottomasti se, joka pariskunnasta sanoo, missä kaappi seisoo. Yleisesti ottaen kyseessä on hyvin rauhanomainen laji. Uhkaavassa tilanteessa avoparikaija jähmettyy paikoilleen ja seuraa tilannetta silmä kovana, paremminkin kuin säntää pakoon saati sitten pitäisi hyökkäystä parhaana puolustuksena. Avoilla ei yleisesti esiinny ns. ilta- ja aamuhuutoja eivätkä ne muutenkaan ole papukaijojen äänekkäimmästä päästä. Omasta mielestäni "normaali" kovempi ääntely kuulosti variksen raakkumiselta. Toki ne satunnaisesti, esimerkiksi säikähtäessään, saavat kuulemma aikaiseksi pahempaakin ääntä. Tässä täytyy kuitenkin todeta, että nämä kaikki ominaisuudet riippuvat tietysti myös linnun persoonasta ja kasvatuksesta jne.

Vielä yksi erityispiirre (verrattuna muihin yleisempiin isompiin koukkunokkiin) kannattanee mainita: Ruokavalioon kuuluu enemmän tuoreita hedelmiä kuin muilla kaijoilla, ja erityisen tärkeää on riittävä A-vitamiinin saanti. Puutostila näkyy mm. linnun höyhenpuvussa ja nokasta, jonka pitäisi olla sileä ja kiiltävä.

Suomessa avoparikaijoja saa jo parilta kasvattajaltakin. Hinta vaihtelee tuhannesta pariin tuhanteen. Hintaan vaikuttaa mm. käsinruokinta. Avot ovat kaiken kaikkiaan erittäin älykkäitä, leikkisiä ja vilkkaita lintuja, jotka oppivat myös puhumaan - sukupuolesta riippumatta. Toivotaan että laji saavuttaa pian täällä koto-Suomessakin ansaitsemansa suosion!

-Ekkie-

Kirjallisuutta

A Guide to...Eclectus Parrots; Rob Marshall, Ian Ward

Yksi parhaista lajia käsittelevistä teoksista. Ohjeita ja tietoa avoparikaijoista lemmikkinä. Hyvä ja tarkka ruokintaosio. Paljon tietoa pesittämisestä kasvattajille. Sisältää paljon tietoa alalajeista.

Good Bird! A guide to solve behavioral problems in companion parrots; Barbara Heidenreich

Tarkkaa käytännön tietoa ja ohjeita tavallisiin päivittäisiin tilanteisiin papukaijan kanssa. Erilaiset tilanteet on käsitelty yksityiskohtaisesti: syy käytökseen ja toimintatapa. Kirjan ohjeet perustuvat uudempaan käsitykseen, jossa kaikki perustuu siihen että lintu itse haluaa toimia toivotulla tavalla positiivisen vahvistamisen tukemana. (Ainoa miinus (kaikissa alan kirjoissa?) on käsitys, että lemmikkikaijan siipisulat on oletusarvoisesti leikattu.)

Guide to Companion Parrot Behavior; Mattie Sue Athan

Maailma lemmikkipapukaijan silmin. Herättävä lukukokemus joka avaa silmät ymmärtämään miksi papukaijat käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Hyviä vihjeitä siihen miten pelokasta papukaijaa tulisi lähestyä. Papukaijan "opettamista" ja koulutusta koskeva tieto on mielestäni ehkä vanhanaikaista enkä siksi pidä kirjassa annettuja ohjeita nykypäivän lemmikkikäyttäytymistieteen mukaisina.