29.1.2007-Poikanen eläinkaupasta vai kasvattajalta?

Ensiksi päivitys edelliseen tekstiin: minua oikaistiin hieman käsityksistäni avoparikaijan huutamiskäyttäytymisestä. Voipi kuulemma esiintyä aamu- ja iltakraakkumista ja joskus jopa ”välihuutoa” ;D Lohdutuksena kuitenkin, että yleensä ei kuitenkaan todellista häiriökiljumista…Eli sittenkin kai korvatulpat hankintalistalle J.

Tämä päiväkirjakin alkaa toistaiseksi vaikuttamaan yleiseltä löpinältä ja pohdinnalta. Syy on ehkä siinä, että ei ole täällä vielä kaijaa, jonka touhuista kertoa. ;) Näitä kirjaamiani asioita on kuitenkin tullut mietittyä jo kuukausitolkulla, joten siinä mielessä ne kuuluvat tähän päiväkirjaan. Sen verran kuitenkin itse poikasesta, että se on kyllä jo nähnyt päivänvalon joulukuun loppupuolella. Tätä kirjoitettaessa sukupuolikin on selvillä (poika tuli!) ja kuvista näkyy että pienokaisen silmät ovat auki :D Ensi viikon juttuun saan toivottavasti liitettyä myös kuvan pienokaisesta. Mutta nyt otsikon aiheeseen:

Eläinkaupasta ostettuna pienemmistä linnuista saa kysymällä perustiedot eli ikäarvion ja paikan josta lintu on eläinkauppaan tullut (käytännössä joltain suomalaiselta tai eurooppalaiselta kasvattajalta).  Silti itse hankkisen nykyisen kokemukseni ja tietoni perusteella kasvattajalta tai eläinkaupan omista kasvateista. Tällä tavalla saan tarkan tiedon linnun vanhemmista, syntymäajasta ja muista poikasvaiheen tapahtumista. Lisäksi mielestäni pitää tukea kotimaista kasvatustoimintaa – asiallista sellaista siis. Osa markkinoiden linnuistahan on ns. tukkutuontia, josta löytyy todella rumaa kuultavaa. Tavisten (kuten itse olen) eläinkaupassa tapahtuvat ulkomaan hankinnat eivät millään lailla paranna kotimaista kantaa: harva näistä yksilöistä edes päätyy kasvatukseen, ja vielä harvempi on laadultaan sopivaa siihen. Taitaa nimittäin olla niin, että suurten eurooppalaisten tai pienten kotimaisten kasvattajien parhaimmat yksilöt tuskin päätyvät suomalaiseen eläinkauppaan saati sitten ulkolaiseen lintutukkuun. ”Oikea” kasvattaja taas hankkii lintunsa tietyn logiikan ja tarpeen sekä asiantuntevien kriteerien mukaan, jolloin ulkomailtakin hankitut yksilöt parantavat lintujen laatua kotimaassa ihan oikeasti.

Vaikka eläinkaupastakin saa varmasti vastauksia ja neuvoja linnun kotiutumisen jälkeen, olen sitä mieltä, että parhaat neuvot saa henkilöltä, joka on linnun kasvattanut ja jolla (toivottavasti) on myös paljon kokemusta juuri kyseisestä lajista ja sanottavaa nimenomaan ostamastani yksilöstä. Silloin kun kyseessä on vaativampi laji tai ostajalle uusi laji, se että kasvattajaan voi ottaa yhteyttä ennen linnun hankintaa ja sen jälkeen, on erityisen tärkeää. Tiedon hankkiminen pelkästään netistä tai kirjallisuudesta ei välttämättä riitä ja tieto on eri lähteissä välillä hyvinkin ristiriitaista. Kasvattajalta olen itse saanut käytännön neuvoja ihan perustilanteisiin, ja koko ajan on ollut sellainen tuntu, että voi mielihyvin soittaa ja kysyä mitä mieleen tulee. Tätä mahdollisuutta olenkin käyttänyt hyväkseni kiitettävästi ;) Hyvän kasvattajan tunnistaa mielestäni myös siitä, että he korjaavat virheelliset käsitykset tai luulot tai tarvittaessa jopa kieltäytyvät myymästä epäsopivaa lintua epäsopivalle ostajalle, vaikka kaupat menisivätkin sivu suun. Nämä kasvattajat eivät myöskään myy lintua s-postin tai tekstiviestin perusteella, vaan yhteydessä ollaan pidempään ja saadaan tietoa puolin ja toisin.

Suomessa eläinkaupoissa myytävillä linnuilla on luultavasti keskimäärin hyvät oltavat ja liikkeissä asiallista tietoa kunkin lajin vaatimuksista. Mutta toisenlaisistakin oloista ja lintujen pidosta kuulee silloin tällöin  - ikävä kyllä. Joka tapauksessa eläinkauppa ympäristönä nuorelle linnulle/poikaselle on kuitenkin mielestäni erilainen kun kotiympäristö tai varta vasten linnuille tarkoitetut tilat. On myös mahdollista hankkia lintu ulkomaiselta kasvattajalta joko eläinkaupan kautta tai suoraan. Tämä vaihtoehto on edessä ainakin silloin, jos haluaa lajin, jota ei Suomessa kasvateta/myydä. Kasvattajan tulisi kuitenkin tässäkin tapauksessa olla jotain kautta ”tunnettu” ja kaupankin jälkeen tavoitettavissa.

Suomessa papukaijojen kasvattajia on vielä melkoisen vähän, vaikka kasvattajaksi laskettaisiin kaikki nekin, jotka ”vain” pesittävät lintujaan – ilman erityistä kasvatuksellista tavoitetta, säännöllisyyttä tai kokemusta lajistaan. Jokainen saa tietysti hankkia lintunsa mistä haluaa, mutta itse näen että ostajallakin on vastuu siitä, minkälaista toimintaa kannattaa. Epäilyksiä omalla kohdallani herättävät ainakin kasvattajat, jotka jatkuvasti myyvät lintujaan huimasti alle käyvän hinnan tai tyyliin ”mahdollisimman pian pois” tai jopa huutokauppaperiaatteella…tai jos kasvattajalla on tarjolla lintulajia joka lähtöön ja varastosta löytyy kymmeniä lintulajeja ja vielä eksoottisemmasta päästä. Trokaustakin Suomessa siis tapahtuu. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen pesitetäänkö kaijoja omaksi ja/tai lintujen iloksi vai kysynnän mukaan.

Avoparikaijan kohdalla kysyntä ja tarjonta taitavat olla kohdallaan – ellei sitten peräti niin että sopivia koteja on, ainakin jonkin aikaa lajin vielä yleistyessä, enemmän kuin poikasia on saatavilla. Oma poikasenikin oli ”alkuhaastattelun” ja omistajaehdokkaaksi hyväksymisen jälkeen tilaustyötä siinä suhteessa, että sain aloittaa odottelun sillä, koska pesäpönttö laitetaan paikoilleen ;). Tämä on varmasti ihannetilanne sekä lintujen että kasvattajan ja sitä kautta myös tulevan omistajan kannalta. Toisaalta jos Suomessa avoparikaijoja syntyy noin parista muutamaan vuodessa, markkinat tuskin pääsevät ylikuumenemaankaan.

Toki papukaijan voi hankkia myös ”käytettynä”. Itse halusin ehdottomasti nuoren poikasen, sillä vanhempaan lintuun liittyy aina tietty riski. Ainakin täytyy olla perinpohjin selvillä siitä mitä on ostamassa ja miksi lintu myydään. Usein tällaisella linnulla voi olla myös omia tapoja (jossei sentään ongelmia) ja ehkä sopeutumisvaikeuksia. Kun ei ole kokemusta isommista kaijoista, niin sellaisten haasteiden kanssa selviäminen tuntuisi aikamoiselta haasteelta. Olen kyllä lukenut, että joidenkin pitkäikäisten lajien kohdalla useinkin kiertänyt lintu voi osoittautua maailman parhaaksi lemmikiksi ja että suhtkoht kaikkien lajien kohdalla ainakin nuoruusikäisen kaijan hankinta voi olla onnistunutkin päätös. Tiedä häntä. Joka tapauksessa minkä tahansa lemmikin ottamista säälistä neuvotaan välttämään. Ellei sitten ole tarkoituskin sijoittaa/pitää rescue-lintuja, mikä onkin varsin kunnioitettavaa ja vaikeaa työtä.

Sitten kun ostopäätöstä on tekemässä ja viimeistään hankintavaiheessa (olipa kyse sitten  eläinkaupasta tai kasvattajasta) pitää muistaa varmistaa, mitä mahdolliseen kauppaan kuuluu. Jonkinlainen kauppasopimus on hyvä väsätä, ja siihen on hyvä kirjata ainakin linnun perustiedot eli kasvattajan nimi, linnun tunniste, vanhemmat, laji ja alalaji, mahdollinen väritys sekä kauppapvm ja kauppahinta – ja tietysti myös ostajan tiedot. Pitää muistaa selvittää onko poikasella umpirengas tai sirutunniste sekä muistaa pyytää mahdollisesti tarvittavat todistukset (syntymätodistus eli alkuperämaatodistus), siltä varalta että tulevaisuudessa ehkä on tarvetta matkustella kaijan kanssa ulkomaille, jolloin voi joutua todistamaan, että lintu on syntynyt tietyssä maassa ja ennen kaikkea vankeudessa. Joskus ehkä sovitaan eläinlääkärin tarkistuksesta ja –todistuksista. Itse en myisi tai ostaisi edes pientä peippoa ilman kirjallista kauppasopimusta.

Seuraavaksi ihmetelläänkin sitten sitä, mitä eroa on käsinkasvatetulla, vanhempien kasvattamalla, käsikesyllä ja villillä poikasella J