23.4.2007 Kolmas viikko –
suihkuttelua, viheltelyä ja uhmailua?
Kolme viikkoa on hurahtanut ja
elämä alkaa asettua raiteilleen. Viikon kohokohta oli kun alkuviikosta Paulie tuli ulos häkin avoimesta ovesta. Tosin puolivahingossa
ja lentämällä. Muutaman tunnin se sitten ihmetteli ennen kuin osasi takaisin häkkiin juomaan ja syömään. Tämän episodin jälkeen
minusta kuitenkin näyttää, että sen itseluottamus kasvoi kertarysäyksellä. Se kulki häkissään tuon päivän jälkeen paljon varmemmin,
istuu ”isompana” ja leikkii välillä. Uudestaan se ei ole halunnut lentelemään, vaikka ovea on pidetty auki.
Uusien ruokien tarjoilua
on edelleen jatkettu. Herkuksi tällä viikolla osoittautui maissintähkä hedelmätikusta. Myös kuivattu kiwi kelpasi. Bataatti
menee näköjään parhaiten ihan vähän mikrossa kypsennettynä. Varsiselleri tuntuu maistuvan erityisen hyvin myös. Kontaktia
Paulie ottaa kurisemalla edelleenkin. Erilaiset kurinat ja naukaisut ovat myös monipuolistuneet: niitä on käheitä, teräviä,
hiljaisia, kovia. Rääkkymistä ei onneksi ole edelleenkään kuulunut. Sunnuntai-aamuna Paulie oli kuulemma hiljaa viheltänyt
kaksi kertaa. Itse en tätä ollut todistamassa, mutta kyllä Paulielle on siihen tahtiin vihellelty, ettei tuo ihme ole. Paulie
on tutustunut myös suihkupulloon, josta päivittäin otetaan lämmin kylpy. Papukaijamaiseen tapaan Paulie nauttii suihkuttelusta
yli kaiken: nykyään se siipien levittelyn lisäksi heittäytyy häkin pinnoja vasten ja tulee siis ihan 20 cm
päähän suihkuttelijasta. Varmistelee että massukin kastuu J
Muutamana päivänä kun olen laittanut
käden häkkiin ja lähemmäs Paulie’a tavoitellakseni salaattipalloa tai hedelmätikkua, se on ojennellut kaulaansa ja aukonut
nokkaansa. En tiedä johtuuko tämä reviirikäyttäytymisestä vai pelosta vai kummastakin. Itse asiassa olin iloinen että poika
näin tietyllä tavalla reipastui, mutta pitääpä vielä kasvattajalta kysyä miten tulisi tuohon reagoida. En ole kättäni vetänyt
pois, mutta seuraavan kerran olen yrittänyt käpälöidä häkin sisustaa hieman rauhallisemmin ja ennakoitavammin. Ele ei ole
minusta pelottava, vaan selkeä merkki siitä, että Paulie ei pidä siitä, että käsi tulee niin lähelle ja/tai äkkiä.
Iltaisin Pauliella on tapana lintuvalon
sammuttua tai vähän ennen sitä suorittaa jonkinmoinen iltariekkuminen. Pyrähdellään häkissä orrelta toiselle ja häkin seinältä
seinälle. Ei muuten, mutta minua pelottaa että sulat poikkeavat tässä ryminässä. Parempi olisi purkaa energiaa häkin ulkopuolella.
Itse asiassa eräs päivä yksi siipisulista katkesi vähän yli viisi senttiä sulan päästä. Se taittui häkin pinnojen väliin.
Mutta olen toisaalta ymmärtänyt että näillä poikasilla saattaa olla niin, että sulkapukukin asianmukaisesti reissussa rähjääntyy
ja että tämmöiset pikkuvauriot ovat ihan normaaleja…
Kaiken kaikkiaan tämä viikkoa
tuntuu olleen siirtymävaihe uutuuden jännityksestä iloisen arjen puolelle. Rutiinit ovat löytyneet ja Paulie tullut tutummaksi.
15.4.2007 Toinen viikko
– onko tämä näin helppoa?
Paulien toinen viikko meillä on
hurahtanut ohi. Joka päivä ihmettelen onko tämä näin helppoa tosiaankin? Tuoreruoka hyvien huomenien yhteydessä aamulla ja
siementilanteen tarkistus sekä veden vaihto. Iltapäivällä tarvittaessa tuoreruoka ja illalla uudelleen. Parin päivän välein
pohjalla olevien sanomalehtien vaihto ja häkin ympäristön imurointi. Tämä ”aktiviteettien” vähäisyys johtuu pääosin
siitä, että Paulie ei ole käsikesy ja sen on saatava olla mahdollisimman paljon rauhassa ja tutustua häkkiinsä ja kuunnella
ja katsella meidän touhujamme. Omistajalle tämä tietää tietysti vähemmän toimintaa linnun kanssa. Esimerkiksi häkin sisällä
oleviin orsiin emme ole vielä puuttuneet lainkaan, vaikka niissä jo alkaa jonkin verran olla kuivunutta kakkaa (jota Paulie
muuten välillä maistelee – yök!). Luulen että Paulie saisi jonkinmoisen sätkyn, jos yrittäisin työntyä häkkiin orsia
raaputtelemaan. Tuo homma saa odotella, kunnes Paulie tulee viettämään aikaansa häkin ulkopuolelle.
Häkin ovi onkin avattu tänään.
Oven edessä on upouusi T-ständi, joka suunnitelmien mukaan koottiin vanhaan toimistotuolin jalkaan. Yksi häkin mukana tulleista
orsista uhrattiin pystypuuksi ja vaakatasoon naulattiin kiinni kuiva männynoksa. Energianpuuskassa tein Paulille myös keinun:
koivunoksan päihin kiinnitin koukut ja koukkuihin paksun metalliketjun. Hieno tuli! Katsotaan nyt koska Paulie uskaltautuu
kurkkimaan ulos häkistä. Huoneen ovi tosin joudutaan nyt pitämään kiinni, jotta Paulie ei sattumalta lentäisi häkistä suoraan
huoneen ovesta ulos ja käytävän läpi keittiöön, joka päätyy ikkunaan (vaikkakin sälekaihtimilla peitettyyn). Keittiön oven
yläpuolella on muuten pieni ikkuna, johon pitää kehittää pitsiverho tai vastaava. Ainakin siihen asti kun suunnittelemani
lasimaalaus siihen tulee aloitettua ;)
Ruokapuolesta voisi mainita sen
verran, että Paulie on maistanut nyt jo pariakymmentä tuoreruokaa ja kaikki uusi näyttää kiinnostavan ainakin maistamiseen
asti. Tarkemmin en ole vielä tutkinut, mikä on herkkua ja mikä mahdollisesti inhokkiruokaa. Kuitenkin näyttää siltä, että
Pauli vierailee säännöllisesti sekä siemenseoksen ääressä että tuoreruokakupilla. Tuoreruuan päälle olen ripotellut silloin
tällöin kuorimattomia seesaminsiemeniä, jotka ovat oivallinen kalsiumin lähde. Samoin joka päivä tarjotaan porkkanaa, paprikaa
tai bataattia, joista saa välttämätöntä karoteenia. Samalla odotellaan ruusunmarjojen kypsymistä mökillä: niissä taitaa karoteenia
(ja muita vitamiineja) olla eniten...
Olen tässä mietiskellyt, että
usein sanotaan, että ISOn papukaija ei sovi aloittelijoille. (Välillä tuntuu, että joidenkin mielestä ISO ei sovi kenellekään,
jolla ei jo ole ollut ISOA – eli ei ikinä.) Onkohan niin, että asiaan vaikuttaa esimerkiksi se, onko kyseessä käsinkasvatettu
vai ns. ”villi” yksilö – poikanen vai jo vanhempi lintu jne? Nyt ainakin tuntuisi (kahden viikon kokemuksen
syvällä rintaäänellä ;)), että ainakin tällainen avoparikaijatapaus, kuin Pauliekin on, sopisi hyvinkin ihmisille, joilla
ei ole aiemmin ollut minkäänlaista lintua. Se mihin huomiota pitäisi kiinnittää, on potentiaalisten uusien omistajien yleinen
tietämys lemmikeistä ja papukaijoista ainakin niiden sotkuisuus ja tietynlainen ”herkkyys” - sekä tietysti se
tosiseikka, että tällaisen linnun hankkiessaan sitoutuu keskimäärin 40 – 50 vuoden kumppanuuteen, joskus jopa pidempään.
Villiä nuorta lintua ei voi kovin helposti ”pilata” tai hemmotella liikaa, koska siihen ei aluksi voi edes koskea
J
ja jos vain malttaa sen olla rauhassa. Jos ihmisellä on ymmärrystä tai edes mielenkiintoa
yleensäkin eläinten hoitoon ja psykologiaan ja halu oppia ymmärtämään lintuaan, luulen että lemmikillä on oivat mahdollisuudet
elää onnellista elämää ja omistajilla samalla omistajilla mahdollisuus nauttia lemmikistään täysin sydämin.
Itse olemme jo saaneet nauttia
ainakin yhdestä huvittavasta ilmiöstä: Lapset nimittäin oppivat nopeasti matkimaan papukaijan ääntelyä =) Siitä ei ole vielä
tietoa, miten Paulie tulee oppimaan ihmisten kieltä. Joka tapauksessa Paulie kurnuttelee ja naukuu ja lapset matkivat. Toisesta
huoneesta kuultuna en edes erota kumpi on äänenlähde. Lasten lauluun Paulie ottaa osaa innolla. Aluksi viime viikolla se alkoi
rääkkyä mukana, mutta nyt se onneksi osallistuu kurnuttamalla ja naukumalla. Aikuisilla Paulie saattaa harvoin kurahtaa vastaukseksi.
Ilmeisesti papukaijalapsen silmin lapset ovat lähempänä sen maailmaa, kuin isot aikuiset...Ehkä tulevaisuudessa meillä esitelläänkin
lapsia, jotka tekevät papukaijamaisia temppuja ja puhuvat papukaijojen kieltä, sen sijaan että Paulie olisi tähtenä =)
8.4.2007 Ensimmäinen viikko
– Paulie on reipas nuorimies
Paulie saapui vihdoin ja viimein
kotiin maanantai-iltapäivällä eläinlääkärin kautta. Paulie oli huumattu kaasulla sirutuksen takia ja siltä oli samalla otettu
suusta bakteerinäyte ja viljelmä. Mukanaan Pauliella oli kauppakirja, syntymätodistus ja sirutodistus sekä eläinlääkärin paperi.
(Nämä kaikki sisältyivät kauppahintaan). Paulie lähti emojen luota kasvattajan autolla kuljetusboxista. Täällä se ”pääsi”
heti omaan häkkiinsä. (Lainausmerkeissä sillä Paulielle se ei rääkäisystä päätellen ollut mikään positiivinen kokemus...)
Sitten Paulie jätettiin rauhaan ja kasvattaja sai vastailla jos jonkinmoisiin kysymyksiin Paulien kohtelemisesta, kesyyntymisestä
ruokinnasta yms.
Kuten jo on varmaan käynyt ilmi,
Paulie on emojen kasvattama ja tuli meille suoraan tästä parvesta. Se ei kammoa ihmisiä, mutta väistää ja varoo ilmiselvästi
ihmistä ja uusia ääniä, tapahtumia ja ilmiöitä. Ensimmäisen kuukauden Paulie-parka joutuu luultavasti viettämään häkissään,
jotta se tottuu siihen ja meihin. Vasta sitten se saa kokeilla siipiensä kantavuutta. Tosin se ehti jo kolmantena päivänä
vähän testailemaan siipiään, kun se karkasi häkistä! Ajattelin laittaa sille purtavaa hedelmätikkuun ja aukaisin häkin oven.
Pauliepa oli haukkana oven edessä ja vilahti ohitseni häkistä ulos. Se lensi viistottain (sälekaihtimin peitettyä) ikkunaa
hipoen yrittäen laskeutua häkin päälle. Valitettavasti se putosi lattialle, josta jouduin sen nostamaan häkkiin. Rääkäisy
karmi selkäpiitäni, mutta rohkeasti kiikutin sen häkin ovesta sisään.Tästä otimme opiksi: Paulie tosiaan pyrkii ulos häkistä
aina kun ovi aukeaa. Mielestäni tämän takana on enemmän pakoyritys kuin vapauden kaipuu. Ehkä se kokee häkissä pakotiet suljetuksi...Joka
tapauksessa olin itse saada episodista sydänhalvauksen ja pohdin tapauksen pahimpia mahdollisia seurauksia koko illan: ehkä
se sai pysyvän trauman ja pelkää meitä kaikkia lopun ikänsä jne. jne. Paulie tosin onnistui peittämään trauman oireet hienosti:
kymmenen minuutin päästä se katsoi sopivaksi mennä ruokakupille syömään ;)
Kasvattajan ohjeiden mukaisesti
Paulien häkille ei hyökätä suoraviivaisesti, vaan varovasti viistosta lähestyen. Paulieta ei myöskään katsota vielä ollenkaan
suoraan silmiin: eihän tässä leijonia haluta esittää J Muutenkin Paulie saa olla rauhassa koko ajan ja tutustua häkkiinsä,
kodin ääniin ja tapahtumiin pikku hiljaa. Aluksi ruokakupitkin täytettiin kuin ohi mennen kiinnittämättä lintuun mitään huomiota.
Tästä on kyllä luistettu, sillä Paulie ilmiselvästi seuraa mielenkiinnolla mitä kuppiin kulloinkin kolahtaa J Täytyyhän siinä samalla
poikaa tervehtiä: ”Hei Paulie, mitä kuuluu?” ja kertoa mitä ruokaa on tarjolla.
Paulie asustaa lasten huoneessa,
ja ei voi kuin ihmetellä, miksi se ei varo ja väistä lapsia eikä ole lainkaan varuillaan lasten vuoksi. Paremminkin se tulee
lähemmäs seuraamaan lattialla leikkivää. Lapsen laulunlurituksiinkin se on pari kertaa osallistunut muutamalla rääkkäisyllä. Muutoin se on kyllä kovin hiljainen. Ensimmäisinä päivinä muutama, ehkä kymmenen rääkäisyä.
Nyt ei pariin päivään ole kuulunut muuta kuin hiljaista ”naukunaa” ja kurinaa sekä meidän ilolla merkille panemamme
iltainen kova nokan narskutus, kun se rentoutuneena asettuu yöpuulle.
Paulien ruokahalua ei voi kuin
hämmästellä! Suurin osa ajasta menee syömiseen. Perhe vitsailee jo kysymällä muilta ”Arvatkaa mitä Pauli tekee?”
Oikea vastaus on: ”Syö!” Ihmetyksen aihe (parakiittien nirsouteen tottuneelle) on se, että sekä siemenet että
hedelmät/vihannekset maistuvat vuorotellen. Se mistä ei pidetä, lentää heti häkin lattialle. Muuta mutustellaan, mutta hävikki
on silti melkoinen, kun suurin osa putoaa nokasta lattialle J Erityisesti Paulie pitää hedelmätikkuun keihästetystä ruuasta –
varsinkin jos päärynään, paprikaan tai kaaliin on pistelty siemeniä etsittäväksi. Isoista pähkinöistä (joita on muutama siemenseoksen
mukana) se ei ymmärrä mitään vielä. Siemenseoksessa näyttää olevan auringonkukkaa ja muita siemeniä sekä hippunen viljaa.
Makupaloina seoksessa on kuivattua chiliä, banaania, rusinaa ja muutama erilainen pähkinä. Tämä on siis valmista eläinkaupasta
ostettua irtosiemenseosta. Ohjeiden mukaan siemeniä on tarjolla koko ajan.
Paulie herää ilmeisesti 7 –
8 aikoihin, mutta torkuskelee yhdeksään, jolloin ajastettu lintulamppu syttyy. Se saa heti tuoreruuan kupissa. Annos
koostuu aina kolmesta eri tuoreesta vihanneksesta/hedelmästä. Sääntönä on lisäksi, että joka kerralla annoksessa on jotain
punaista/keltaista ja vihreää. Samalla vesi vaihdetaan. Iltapäivällä Paulie saa tarvittaessa täydennyksenä tuoreruuan ja samoin
illalla seitsemän-kahdeksan aikoihin. Hedelmätikussa on aina jotain mielenkiintoista purtavaa. Tässä se Paulien päivä sitten
kuluukin. Illalla puoli yhdeksän maissa ikkunan sälekaihtimet suljetaan ja kattovalo sammutetaan. Sytytetään himmeä yövalo.
Tätä Paulie pitää merkkinä iltatouhujen aloittamiselle. Ehkä vähän iltapalaa ja sitten orrelle venyttelemään, sukimaan ja
nokkaa narskuttelemaan. Yhdeksän aikaan lintulamppu sammuu itsekseen, ja Paulie käy nukkumaan/torkkumaan. Lastenhuonessa katsotaan
hiljaisella videota (Paulie ei näe telkkaria), ja viimeistään kymmenen aikaan siellä ollaan täydessä unessa.
Vaikka Paulie on ollut meillä
vasta viikon ja vaikka se ei vielä aktiivisesti osallistu perheen puuhiin emmekä mekään puutu sen olemisiin, joka aamu on
kiva herätä ja mennä tervehtimään sitä toivottamalla hyvät huomenet. Muutenkin sen tekemisiä ja hoitoa tulee mietittyä työpäivänkin
aikana ja välillä pitää soittaa, mitä kotiin (= Paulielle) kuuluu...:)
2.4. 2007 - Aprillia !?
Perjantaina se soitto sitten tuli! Hui!
Paulie laskeutuu kotiin. Laskettu aika on tänään iltapäivällä. Koska kyseessä ei ollut aprillipila, häkkiprojektikin sai uskomattoman
loppukirin. Orret ovat paikallaan ja väliaikainen lukulampusta tehty lintuvalo viritys on kiinnitetty häkkiin ulkopuolelle
rautalangalla. Lisäksi kävimme ostamassa yhden papaya-hedelmän, joita meillä ei muuten jääkaapista löydy :) Näillä pärjätään
siihen asti kunnes Paulie tulee ulos häkistä. Ajattelin tässä aikani kuluksi yhden sileän, häkin mukana tulleen orren vaihtaa
vielä koivuiseen. Jos tässä jännitykseltään mihinkään pystyy ;) Eläinkaupasta pitäisi vielä käydä hakemassa nuo lelut tai
ainakin vähintään siemenpussi. Ettei jäisi viime tippaan =)
Paulie-parka saa tänään myös tunnistussirun
kroppaansa ja tulee toimenpiteen jälkeen suoraan meille. On pojalla kova päivä tänään henkisesti ja fyysisesti. Että tärinöissä
ollaan puolin ja toisin :)
Ensi kerralla on sitten ihan "oikeaa"
kerrottavaa - toivottavasti iloista sellaista.
