Ilmat kylmenee ja sen huomaa linnun omistajanakin monesta asiasta: ei voi enää tuulettaa sisätiloja päivittäin – ainakaan kovin pitkiä aikoja, ettei Paulie vilustu. Poika ryömii (kiipeää) yöorrelle heti kun valot sammuvat ja herää vasta kun valo taas syttyy. Luonnonvalo ei enää pistä rytmiä sekaisin ja Paulie saa kunnon 12 tunnin yöunet (klo 21- 9). Suihkuttelun kanssa on vähän niin ja näin L Paulie palelee suihkun jälkeen, vaikka suihkutan niin kuumalla vedellä kun hanasta lähtee - tietysti se jäähtyy matkalla lämpimäksi :D Vaikka vesi on lämmintä, Paulie hakeutuu lintuvalon alle kuivattelemaan, mutta eihän tuo lintulamppu mitään lämmitä. Suunnitteilla on hehkulamppu, jonka voisi laittaa lämpölampuksi, jonka alle Paulie voisi mennä sukimaan päivittäisen suihkun jälkeen, mikäli viluttaa.

Ruokapuolella on alkanut kelvata tosi hyvin punajuuren ja auringonkukanversot (joita kasvatan itselleni syötäväksi). Myös idätettyä viljaa Paulie saa maistella silloin tällöin – samoin vehnänorasta suoraan kukkapurkista. Oraasta Paulie pitää tosi paljon, ja syö sen kaikki tarkkaan suihinsa – yhtään ei riivitä häkin lattialle J Ruuan koostumusta on muutettu edelleen karkeampaan suuntaan – vauvaraasteilu ja mössöily on nyt ohi ;) Ja Paulie tykkää! Hävikkiprosentti vaan nousee nousemistaan, mitä suurempina paloina ruoka tarjoillaan…Lisäksi Paulie on nyt joka päivä saanut askarrella pahvisiin munakoteloihin tms. piilotetetun siemenruuan kanssa. Ja ihme ja kumma: piilotetut siemenet syödään ensin ja kupista vasta sitten! Taaskin tuli tieteelliset tutkimukset osoitettua käytännössä paikkansapitäviksi. Piakkoin Paulielle ripustetaan ympäri häkkiä pieniä ruokakippoja, joista ruokaa ja makupaloja tarjoillaan. Saapahan aikansa kulumaan niidenkin kanssa paremmin. Lidlistä löytyi muuten iso pussi paahdettuja kuorellisia maapähkinöitä 2 eurolla – meidän lähikaupassa samanlainen pussi maksaa yli vitosen.

Paulie saa myös elämänsä ensimmäisen ”aktivointi”lelun – sellaisen härvelin, jonka sisään laitetaan herkkuja. Kunhan se ennättää postissa tänne asti, niin nähdään saavuttaako se yhtä suuren suosion kuin ruostumattomasta teräksestä valmistettu munanmuotoinen teesihti tai puna-oranssi Pokemon-pallo, joka on Paulien rakkain ystävä ja samalla verivihollinen ;). Pokemon pallon kanssa Paulie leikkii, jos ihminen on leikissä mukana – ei yksinään. Pallo vieritetään esim. sängyn päällä Paulien lähelle. Paulie uhoilee sille hetken, lentää pikku kiekan huoneen ympäri ja hyökkää sitten pallon kimppuun. Tämän jälkeen pallo pitää vierittää sille uudelleen…ja uudelleen…ja uudelleen…ja…Tosi mielenkiintoista – ainakin Paulien mielestä :D (Vielä mielenkiintoisempaa kuin "pudota keppi ja ihminen nostaa -leikki)

Tuosta uhoilusta tuli mieleen, että Paulie harrastaa kahta erilaista uhoilua. Vasta nyttemmin olen oppinut erottamaan ne toisistaan. Toinen uhkailu ja pullistelu on ilmiselvää ajoittaista ärtymystä, jos Paulie ei halua tulla häirityksi ja mennään liian lähelle häkkiä tai sitä itseään, kun se on häkin päällä. Tämä siis silloin, jos hienovaraisemmat elkeet eivät tehoa. (Siitä kyllä näkee onko se seurasta kiinnostunut vai ei . Yleensä se kääntää hieman selkäänsä tai puuhaa omiaan eikä osoita kiinnostusta tulijaan). Toinen uhoilu, jota en aiemmin ole osannut erottaa tuosta edellä kuvatusta, onkin leikkiä. Yleensä kuvio on se, että Paulie tulee kiinnostuneena katsomaan tulijaa ja juttelee kovasti ”niin-iin.” Sitten se alkaa leikkiä jollain lelulla ja lopuksi tanssia ja pörhistellä häkin katolla siivet levällään. Kun sille puhuu, se tulee rauhassa ja kiinnostuneena lähemmäs ja jatkaa sitten taas kohta esitystään. Nauraminen tai  kommentit saavat sen joskus ihan villiksi, niin että se lopulta sotkeutuu omiin jalkoihinsa. Jos tilanteesta lähtee heti pois – niin kuin aluksi tein, kun luulin että se on ärtynyt - Paulie lentää perään tai yrittää muuten kujertamalla kiinnittää lähtijän huomion itseensä ja tulemaan takaisin. Hauska tyyppi :D Tosi kivalta tuntuu, kun oppii tuntemaan lintunsa ihan huomaamattaan ja tulkitsemaan sitä ja lukemaan sen eleitä ja olotilaa.

Kaikesta huolimatta päätös ottaa Paulielle kaveri, on kypsynyt kypsymistään. Mitä enemmän olen lukenut aiheesta, sitä enemmän olen vakuuttunut siitä, että kaikista onnellisin Paulie on toisen avoherran kanssa. Aluksi ajattelin, että Paulien pitäisi kesyyntyä ennen kuin kaveri tulee, mutta nyt silläkään ei enää tunnu olevan mitään merkitystä. Paulie on paras juuri sellaisena kuin se on. Sitä paitsi se näyttää kesyyntyvän joka tapauksessa – olimmepa me asiasta mitä mieltä tahansa ;) Uskoisin että kaikista parhaan elämänlaadun Paulie voi saavuttaa lajitoverin kanssa elämällä ja ihmisseurasta siinä sivussa nauttimalla. Poika meille tulee siksi, että emme ota riskiä mahdollisiin ei-toivottuihin lisääntymisyrityksiin. Mieluiten ottaisimme vanhempien kasvattaman poikasen, mutta mahdollisesti myös käsinkasvatettu voisi tulla kyseeseen. Vanhempikin herrasmies voi olla harkitsemisen arvoinen tuttavuus, mikäli kauppaan liittyy sopiva koeaika siltä varalta että uusi lintu sopeutuu meille ja että pojat tulevat toimeen keskenään. Nämä ovat kuitenkin vasta suunnitelmia. Hankinta tulisi ajankohtaiseksi mahdollisesti ensi keväänä tai syksynä – sitten kun isompi häkki on valmistettu tai ostettu. Siihen asti Paulie saa tyytyä meidän ihmisten seuraan…