30.11.2007 Ensimmäiset huolenaiheet ja huimia leikkejä

Kiirettä on pitänyt koti- ja työrintamalla ja nettikin oli pois käytöstä jonkin aikaa. Lisäksi kone piti asentaa uudelleen, joten ei ole ollut aikaa tänne kirjoitella. En edes lupaa ottaa itseäni niskasta kiinni jatkossakaan, joten päivityksiä tulee sen verran kun kerkiän kirjoittamaan ja laitteet suostuvat toimimaan ;)

Paulie oli mielestäni jotenkin "hiljaisempi" tässä kuussa, joten olen tässä välillä pelännyt jopa pahinta - eli sairastumista tai ravintoon liittyvää puutostilaa tms. marraskuun alussa olin yhden viikonlopun ensimmäistä kertaa pois kotoa. Kun tulin takaisin huomasin että Paulie ei ollut syönyt kunnolla ja siltä oli pyrstösulkia sekä pari lyhyttä pientä siipisulkaa poikki. Pyrstösulkien puuttumisen huomasin toki ihan ulkonäön perusteella, mutta pienemmät siniset sulat löytyivät lattialta. Muutenkin jäljellä olevat pyrstösulat ovat kovin repalaiset, joten ukon ulkonäkö on melko rähjäinen. Muualta sulkapeite on kunnossa. Heti kun tulin kotiin, menin antamaan Paulielle pähkinänamia. Se kökötti häkin päällä ja näpersi nokallaan sormiani ja kättäni varttitunnin ja ynisi "nii-iin", "nii-iin" koko ajan. Mielestäni se kotiin tuloni jälkeen nukkuikin tavallista enemmän ja oli koko ajan "pörröllään" eikä leikkinyt yhtään. Häkistäkään se ei halunnut tulla pariin päivään ulos melkein ollenkaan.

Olin jo suunnittelmassa lääkärireissua varten strategiaa Paulien saamiseksi matkahäkkiin. Ensiksi aloin kuitenkin tarkastella irronneita sulkia tarkemmin. Kaikki olivat kuivan ja kuolleen näköisiä ja repaleisessa kunnossa. Ehkä ne ovat pudonneet itsekseen eikä Paulie olekaan alkanut purra sulkiaan poikki, kuten pelkäsin. Pörröllään olo ja väsyneisyys korjautui sillä, että Paulien huoneen patteri korjattiin. Se ei ollut kuin haaleanlämmin, joten huoneessa oli melko paljon viileämpi kuin tavallisesti. Kun lämpötila korjattiin kohdalleen ja lintulampun lisäksi häkin päälle asennettiin hehkulamppu, Paulie piristyi silmissä. Että olisi pitänyt kyllä tajuta heti...Toisaalta pyrstöön pukkaa uutta sulkaa, joten taitaakin olla herralla sulanvaihto meneillään - siitäköhän väsymyskin?

Nyt on poika täysin normaali, mutta sen kyllä huomasin, että enemmän täytyy muidenkin perheenjäsenten Paulien kanssa puuhailla, jottei tästä tule yhden ihmisen lintu liikaa. Toistenkin kanssa poika viihtyy ja "juttelee" kovin, mutta on myös melko varuillaan ja säikkyy ihmisten nopeita liikkeitä. Minun kanssa ollessaan ei säiky kovin helposti ja tulee ihan nenään kiinni, kun sillä on tärkeää asiaa. Paulie on myös manikyroinut kaikki kynteni ihan lyhyiksi nysiksi - samoin kynsinauhat on hyvin nypitty kipeistä piikeistä. Menee vähän väärin päin - minunhan pitäisi Paulien kynsiä opetella käsittelemään siltä varalta, että joku päivä on edessä ;) Paulie tykkää hirveästi myös sukia minun hiuksia. Käsivarrelleni se tulee itse, jos säikähtää jotain. Muutoin ei.

Kerran kävi niin, että piti saada se häkkiin ja aloitin jo hyvissä ajoin valmistautua. Valitettavasti Paulie oli juuri sinä päivänä ollut häkin ulkopuolella vapaudessa vähemmän kuin normaalisti, joten sitä ei yhtään innostanut ajatus joutua häkkiin uudelleen. Muutaman tunnin yritysten jälkeen, vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Ei onnistunut lelujen ja namien kanssa houkuttelu eikä yksinjättäminen...Ajattelin että koitan jos se tulisi käsivarrelle. Kyllähän se tulikin, mutta ei häkkiin asti, vaan pyrähti aina häkin päälle ja sieltä kaapin päälle. Aiemmin en ole kädelleottamista tällaisessa tilanteessa harrastanut, mutta tämä olikin hätätapaus. Olen pelännyt että Paulie ei sitten halua jatkossa tulla kädelle, jos joutuu häkkiin. Mutta Paulien mielestä tämä olikin huippuhauska leikki. Jos jäin seisomaan (enkä lähtenyt perään) Paulie tuli itse käsivarrelle ja katsoi sen näköisenä, että "etkö lähdekään häkille". Ja sitten taas kädelle, häkin oven eteen, nopea pyrähdys häkin päälle, kaapin päälle jne. jne. uudelleen ja uudelleen. Onneksi sen kynsi jäi villatakkiin kiinni, niin että lopulta sain sen häkkiin. Kaikkeen sitä kaija ihmisen saakin huiputettua :D Lopulta se jäi tyytyväisenä narskuttelemaan häkkiinsä ja me pääsimme lähtemään "hieman" myöhässä asioillemme. Tämän jälkeen Paulie on kyllä mennyt häkkiin pyynnöstä. Tätä ajojahti leikkiä leikkitään sitten muutoin - kun ei häkkiin ole kiirettä. Olisi nimittäin erittäin ikävää jatkossa, jos Paulie haluaa leikkiä takaa-ajoa aina kun pitäisi kiireesti saada se häkkiin.

Paulien leluvarastoa on päivitetty kumisella punaisella koiran namipalapallolla ja häkissä roikkuvia härpäkkeitä vaihdellaan tasaisin väliajoin. Eniten Paulie pitää pahvirasioista tehdyistä paketeista, joihin on piilotettu pähkinä. Aika kuluu myös paperitolloihin piilotettuja nameja etsiessä ja repiessä.

Muutenkin Paulien kanssa on tosi kiva puuhailla ja jutella nykyään. Se tulee heti lähelle ja alkaa kurnuttamaan - epäilen että se yrittää sanoa jotain. Olen tässä jonkin aikaa rallatellut sille yhtä Mikki-hiirilaulun pätkää, jossa lauletaan "Mikki osaa laulaa ja tanssia". Muunsin laulunpätkän muotoon "Paulie osaa laulaa ja tanssia". Laulan sen joka kerran kun Paulie saa maapähkinän (joka on sen ylintä herkkua). Pähkinän se siis on siis saanut vasta laulun jälkeen. Eilen annoin sille pähkinän ja unohdin laulaa. Paulie ei ottanut pähkinää, vaan tapitti minua pää kallellaan. Lopulta älysin laulaa, jolloin pähkinäkin kelpasi. Mutta miten tässä näin päin kävi? Ajatus oli opettaa Paulie laulamaan, mutta ilmeisesti kävi niin päin, että Paulie ajattelee opettaneensa minut laulamaan :D