Huomenna Paulie täyttää vuoden ja on ollut meidän ilonamme kahdeksan kuukauden ajan. Tätä juhlistaakseen hän päätti pari päivää sitten astua kädelleni hakemaan maapähkinän. Tähän asti Paulie on aina juossut häkin päällä ollessaan hakemaan pähkinän kädestä. Nyt se kouraisi taas sormeni mahauntuviinsa ja alkoi rouhia nokallaan :( Ja yhtäkkiä nousikin kädelle. Ilmeisesti nokalla rouhiminen olikin varmistelua siitä, että kummallinen nakkiorsi tosiaan kestää ja pysyy paikoillaan ja on tarpeeksi tukeva oksaksi :) Tosin nakkiorren toisessa päässä olevalla omistajalla oli todella pitelemistä itsessään, ettei olisi Paulie lentänyt seinään. Sen verran kipeää teki eikä Paulie päästänyt irti. Onneksi Paulie ei ole kokeillut samaa kuin kerran tämän jälkeen.

Nyt se tulee hakemaan namin häkin päältä joka kerran niin, että astuu kädelle ja ottaa namin toisesta kädestä. Ja välillä jää myös syömään pähkinää kädelle. Tänään vähän myös jutteli minulle kun kökötti kädellä. Ja sitten piti vähän taas nipsaista sormien välistä sitä kivaa venyvää nahkaa - vaikka sormuksia piti nokalla muka olla näpertämässä :s Hyvä juttu tässä kuitenkin on se, että Pauliesta kyllä näkee heti, jos se on "sillä tuulella" eli turhan riehakas. Tällöin ei kannata mennä naamoineen tai sormineen kovin lähelle. Siitä näkee myös kun se on hermostunut tai jännittynyt. Tällöin kannattaa myös toimia rauhallisesti eikä työntää kättä sen nokkaan. Muissa tilanteissa Paulie on tosi kiltti ja hellä. Nokkaa käyttää lisäämällä voimaa vähitellen niin, että siihen ehtii reagoida. Näin se ilmiselvästi hakee rajojaan. Tietenkin olisi hyvä, jos leikkisi jotain muuta kuin "tunnusten nokalla kaikkea mikä ihmisessä on kiinni" - leikkiä. Mutta toisaalta tämä on mielestäni sen tapa tutustua meihin ja muihinkin esineisiin ;)

Kertaakaan Paulie ei ole purrut lujaa - saati sitten "täysillä". Pelottaisi ajatellakin millaista jälkeä siitä syntyisi. Jos sen (ilmiselviä) merkkejä ei lueta ja se ei saa olla rauhassa, se poistuu paikalta loukkaantuneena tai kiukkuisena. Jos esimerkiksi kiireessä ruokakuppia vaihtaessa tulee joskus oltua välinpitämätön sen viestejä kohtaan, se saattaa tehdä varoitushyökkäyksen (nokka ojossa), mutta silloinkaan se ei pure tai edes koske nokallaan. Olen joskus miettinyt, miten pitkälle Paulieta pitäisi kiusata, että se purisi aggressiviisesti - käsittääkseni silloinkin vain viimeisenä puolustuskeinona. Edes taannoinen langanpoisto saksilla jalkojen ympäriltä -episodi ei aiheuttanut "kuin" kovan rääkäisyn ja muutaman varoitus nokkaisun ja nokan napsuttelua. Eli ei voi muuta sanoa kuin että huiman hieno ja erityisen joustava ja pitkäpinnainen lintu meillä. Tämän vajaan vuoden aikana on nimittäin virheliikkeitä ja -arviointeja tullut tehtyä - ja paljon. Ja kaiken on lintu ymmärtänyt ja "antanut anteeksi". Eli täytyy linnulla olla selkeä tarve päästä lähelle näitä omituisesti käyttäytyviä parven jäseniä, kun kaikesta tästä huolimatta tulee aina vaan lähemmäs ja hakeutuu seuraan :D

Silmälaseista vaan saan pidellä kiinni. Ne kun Paulie mielellään veisi häkkiinsä tarkempaa analyysia varten :) Täytyisi löytää jostain tukevahkot linssittömät sangat Paulien omiksi. Toinen joka aina vaan jaksaa kiinnostaa on nenäni. Mutta siitä pidetään kiinni, että kunkin nenä tai nokka on koskematonta aluetta - puolin ja toisin :)

Ruokavalioon on tullut sellainen periksianto "mössöilyn" suhteen, että Paulie saa kerran viikossa keitettyä papu-herneseosta, josta se ihan hirvittävästi tykkää. Olen keittänyt itse melkein pehmeiksi seoksen, joka sisältää seuraavaa: puna- ja valkopapuja, mustasilmäpapuja, härkäpapuja, kidney-papuja, kikhernettä, punaisia ja vihreitä linssejä sekä tattaria. Eli varsinainen proteiinipommi. Lisäksi Paulie saa ihan vaan joskus luomuruishiutalepuuroa ruokalusikallinen. Tätä herkkua syö meillä hamsteri ja Paulie pitää siitäkin "kuin hullu puurosta". Muuten Paulie syö isona poikana tuoretta ja mahdollisimman vähän silputtua ruokaa. Joskus kananmunan puolikkaan kuorineen sekä hitusen keitettyjä pitkiä tuoreita papuja tms. Silloin tällöin se saa herkkupalana maistaa ihmisten ruokaa: spagettia, pastaa, juustoa, keitettyä perunaa tms. Pipareita se näin joulun aikaan söisi enemmänkin, mutta on saanut tyytyä muutamaan nuppineulanpään kokoiseen palaseen. Samoin suklaakin kelpaisi, mutta on saatavilla kerran vuodessa murusen verran ;)

Puherintamalla Paulie jatkaa monologien esittämistä itselleen. Olen kuullut kun se sanoo nopeasti kymmenen kertaa peräkkäin lapsen äänellä "poli-poli-poli-poli-poli-poli...". Mutta heti kun se huomaa, että joku on lähettyvillä se muuttaa puheen hennoksi kraakkumiseksi, jolla se meidän kanssamme keskustelee. Sille on opettu myös vastaamaan Aaa-aaaa? Kun sille sanotaan samalla tavalla. Tämä onkin ainut mitä sille on "opetettu", muutoin se on itse oppinut minkä puhuu ja mistä me emme edes tiedä :) Se osaa myös antaa jalalla "päivää" - silloin kun sitä huvittaa. Eli temppuja ei ole opittu eikä opeteltu - eikä ole tarviskaan :D