Taas on vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoituksen. No kunnianhimoa on sen verran, että jos kerran kuussa juttu syntyy, niin hyvä J

Paulie on viimeisen kuukauden aikana kyllä todistanut olevansa kesyyden suhteen täysin käsinkasvatettua lintua vastaava. Joten kesyysraportit loppuvat tähän näillä näkymin. Se tulee kädelle häkistä, lentää pidemmän matkan päästä toisesta huoneestakin kädelle tai olalle pyynnöstä (silloin kun sille päälle sattuu) tai yleensä halutessaan seurustella. Juuri nyt se pyrähti olalleni, kun kuuli että olen tietokoneella. Ihmisten kieltä Paulie ei puhu, mutta hieman outo olo tulee,kun aamuisin kuuntelee häkistä kuuluvaa siansaksaa, josta kuitenkin selkeästi tunnistaa oman äänensä ja äänenpainot sekä oman hihityksensä aina välillä ;)

Pauliella on välillä suorastaan himo nypeltää huuliani ja suuni sisältöä, jos vain tilaisuus tulee. Vaikka se onkin äärimmäisen hellänokkainen, tästä harrastuksesta pyritään luopumaan Paulien itsensä terveyden vuoksi. Ihmisen suun bakteerit eivät välttämättä ole hyväksi papukaijan elimistöön joutuessaan. Toisaalta Paulie tietenkin tulevaisuudessa yrittäisi samaa muidenkin kanssa, ja varsinkin vieras ihminen voi pahasti säikähtää naamaa lähestyvää papukaijan nokkaa. Tällaisessa tilanteessa Paulie saattaisi ihmisen säikähtäessä itsekin pelästyä ja samalla nakata vaarallisen tikin ihmisen kasvoihin.

Paulie on myös oppinut hienosti navigoimaan sokkeloisessa asunnossamme. Onneksi täällä on tilaa harjoituksiin (käytävää ja olohuone) eikä vahinkoja harjoitusten aikana ole sattunut. Paulie ei enää pysykään mielellään omasa huoneesssaan, vaan tulee meidän perässämme joka paikkaan. Lasten kanssa tilanne alkaa pahasti muistuttaa taaperoikäisen ihmisenalun ja alakouluikäisen suhdetta. Paulie käyttäytyy kuin parivuotias lapsi, joka haluaa kaiken mitä toisella on kädessä – oli se sitten terveellistä tai vaarallista tavaraa. Lyijykynät kiinnostavat yli kaiken. Ei kyllä ole kovin terveellistä, kun kynän kärki muserretaan ensimmäisenä, jos kynän vaan kynsiinsä saa :/ Meille on hankittu ihan tätä varten värillisiä kynänoloisia "puutikkuja" ja lemmikeille tarkoitettuja hedelmätikkuja. Lasta on neuvottu ”kirjoittamaan” ja leikkimään niillä, jotta Paulie muka luulisi, että ne ovat kyniä. Ja pah! Papukaija ei ole suinkaan näin tyhmä ja huijattavissa näin alkeellisin keinoin. Tikut eivät kiinnosta, vaikka ihmiset kuinka niistä tykkäisivät. Kynä on kynä eikä tikku! :D Onneksi Paulie tykkää myös legoista. Ne eivät ainakaan ole myrkyllisiä. Hermoja vain raastaa välillä, kun tenavat (eli Paulie ja koululainen) kiistelevät tavaroista aamusta iltaan...

Paulie saa – toivottavasti jo tällä viikolla – uuden häkin. Meidän Papukaijavilla Princessin tilalle löytyi kuin löytyikin vaihdossa saman valmistajan Grand Palace Duo, käytettynä ja mielestäni edullisella välirahalla. Kaiken lisäksi häkki sijaitsee lähellä, joten vaihto käy suit-sait. Pitäisi vain kunnostautua ja raahautua lähipuistikkoon hakemaan isoon häkkiin sopivia orsia vanhojen tilalle. Toki Espoon Eläinkeskuksesta tuli jo tilattu vähän tarvikkeita (orsia) ja leluja – täytyyhän sitä uuden häkin kunniaksi. Onneksi sain hillittyä itseäni sen verran, että ostosten summa jäi viiteenkymppiin. Miksi sitten niin iso häkki kuin 162x91x182? No kyllä vaan...Paulielle on päätetty ottaa kaveri heti kun sopiva poika-avo jostain löytyy J Kuten olen jo aiemminkin sanonut, uskon että Paulie on onnellisin, jos sillä on lajiseuraa 24/7. Tyttöavoa tänne ei (upeasta ulkonäöstä huolimatta) hankita siksi, että pesittäminen ei ole suunnitelmissa eikä sovi laatuun tällä hetkellä. Ei siis hankita ongelmia ehdoin tahdoin kun ei ole pakko J

Bird Talk –lehtikin saapui pitkän odotuksen jälkeen (tammikuussa tilattu). Ihmeekseni nyt tuli jo huhtikuun numero. Yllätyin lehden tasosta. Erittäin hyvä juttu oli aspergilloosista ja homeista, vaikkakin tismalleen sama juttu oli yhdessä tämän vuoden Parrots-lehdessä. Toinen tosi hyvä artikkeli käsitteli jälleen kerran linnun ”vääränlaista” hellimistä. Kaikenlainen koskettelu alaselän alueelle (ja tietysti kloaakin seutuville) on linnulle seksuaalinen signaali tai ainakin sen suuntaista mielihyvää aiheuttavaa. Mikäli lintu virittyy tällä tavalla seuraa ongelmia, jotka voivat paheta vuosien mittaan. Nämä ongelmat ovat tietysti pariutumis- ja pesintäkäyttäytymiseen liittyvä  liiallinen riippuvuus ihmisestä, agressiot, masennus, huutaminen, nyppinen jne. jne. Jos siis on pakko lintua silitellä, niin rapsutus niskan takaa on neutraalimpi tapa, josta linnut usein nauttivat. Toisaalta kannattaa miettiä, voisiko seurustelu sisältää hellimisen sijaan enemmän esim. temppujen opettelua, yhteisiä leikkejä (ei tietenkään piilosilla oloa, joka myös saattaa nostaa pesimisvirettä) tai muuta hauskaa tekemistä. Onneksi Paulien kanssa ei ole näitä ongelmia: Se ei silityksistä ja rapsutuksista tykkää. Ainoastaan jalka-varvashieronta silloin tällöin on hyvä juttu. Joku kerta kokeilen manikyyriä tällaisella hetkellä. Katsotaan miten käy ;)

Näistä ulkomaan lehdistä olen saanut huiman idean, jota olen tässä viime aikoina jalostanut pidemmälle. Lehdissä nimittäin mainostetaan akryylilevyä, jota kiinnitetään suojaksi häkin ulkopuolelle. Tarkoituksena on lian ja roskien pitäminen häkin sisäpuolella. Olen kysellyt täällä Suomessa vastaavaan tarkoitukseen sopivaa ohuempaa levyä. Tutkimuksissa selvisi, että materiaalia kutsutaan PVC-kalvoksi ja näitä valmistaa mm. Foiltek Oy Suomessa. PVC-kalvoa valmistetaan eri paksuisena, ja noin 1-2 mm paksuinen kalvolevy on taipuisaa, mutta kuitenkin koossa pysyvää ja siltikin kevyempää kuin akryylilevy (pleksi). Jälleenmyyjänä on mm. Etolan rakennus/teollisuuspuolen myymälät. Lisäksi eksyin magneettiverkkokaupan sivuille ja laitoin kyselyn, mitä heillä olisi tarjota siihen tarkoitukseen että PVC-kalvo kiinnitettäisiin häkin kehyksiin ulkopuolella magneettinapeilla. Tulihan samalla sivistettyä itseään magnetismin saloilla. Nyrkin kokoisella tehomagneetilla voi nostaa kuulemma polkupyörän järvenpohjasta! Joten luultavasti pienemmillä napeilla saa muovikalvon pysymään häkin seinässä helposti J Riskinä on tietysti se, että Paulie alkaa järsiä levyn reunoja häkin ulkopuolella ollessaan. Eli ideaa pitää ensin testata pienemmällä palalla. Kovin kallista materiaalia PVC-kalvolevy ei näytä olevan. Muutaman euron metri – en kyllä kysynyt rullan leveyttä. Luulisin kuitenkin että tämä ratkaisu voittaa nykyisen meillä käytössä olevan eli ohuen remonttimuovin käytön huoneen seinissä. Se kun alkaa aikaajoin lepattaa irtonaisena joistain kohdin ja silloin Paulie repii apinan raivolla muovista irti sen minkä saa...Ensi kerralla varmaan on jo selvinnyt onko tämä idea käyttökelpoinen tai lainkaan hyödyllinen.

Paulie kirjoitti jo tähän tekstiin kolme riviä 0-merkkiä, joten pitänee lopettaa ja mennä viettämään laatuaikaa hänen kanssaan välillä :D